Onko filosofeista mitään hyötyä nyky-yhteiskunnassa osa II

Joku voisi väittää, että viimekertainen sanallisen arkkuni avaaminen jätti hiukan parantamisen varaa niissä perusteissa, miksi filosofeista olisi hyötyä yhteiskunnassamme. Tyydyinhän esittämään vain asioita, joita olen itse kokenut saavani filosofian opiskelusta. Hyväksyn tämän ja koen velvollisuudekseni yrittää perustella pääaineeni hyödyllisyyttä hieman vakuuttavammin. Tästä syystä nostankin esiin villinkortin eli Jenkeissä 1990-luvulla oikeudessa puidun tapauksen (Evans vs. Romer). Tämän ”Coloradon tapauksen” tarkempi esittely löytyy Juha Sihvolan artikkelista Antiikin vaikutus maailmankuvaan (2003) (löytyy netistä googlaamalla) ja teoksesta Maailmankansalaisen Uskonto (Otava, 2011), joihin tämä kirjoituskin osaltaan pohjaa ja kumartaa.

Coloradon tapaus oli siis laki, jonka mukaan homoseksuaalinen ei ollut riittävä peruste itsessään myöntämään erillistä suojaa syrjintää vastaan. Se ei siis voinut saada enää lain takaamaa vähemmistöasemaa. Sihvolan mukaan ”osavaltion suurimmissa kaupungeissa (..) seksuaalisille vähemmistöille oli aikaisemmin säädetty vahva syrjinnän vastainen suoja ja näiden säädösten tuella kaupunkeihin olikin muodostunut vahvat homo- ja lesboyhteisöt.”

Argumenttini kannalta kiinnostavaa ei ole niinkään Coloradon tapauksen laillinen puoli, vaan se, mitä ja keitä olivat oikeudessa asiaansa ajavat avaintodistajat. Tapauksesta teki mielenkiintoisen se, että siitä muodostui oikeudessa filosofien ottelu: Coloradon homovastaisen lain puolesta puhumisen äänitorviksi ruumiillistui katolilaiset filosofit ja lainoppineet John Finnis ja Robert P. George. Lain vastustajien äänitorveksi taas usein Suomessakin vieraillut Martha Nussbaum, joka tällä hetkellä toimii Chicagon yliopiston oikeustieteiden ja etiikan professorina. Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat etsiä käsiinsä Randall Baldwin Clarkin artikkelin Platonic Love in a Colorado Courtroom: Martha Nussbaum, John Finnis, and Plato's Laws in Evans v. Romer (2002), joka käsittelee laajasti osapuolten esittämiä filosofisia argumentteja ja itse oikeudenkäynnin tapahtumia.

Finnis on siis roomalaiskatolinen sen konservatiivisimmassa muodossa. Finnis ei täten kieltänyt oikeudessa pelkästään homoseksuaalisia suhteita, vaan kaiken sellaisen seksuaaliseen toimintaan liittyvän (masturbaatiota myöten), minkä lopullisena päämääränä ei ollut perheen lisäys miehen ja naisen välisessä avioliitossa. 

USA:n perustuslaissa ei saa kuitenkaan vedota uskonnollisiin näkemyksiin, vaikka lähes jokainen Yhdysvaltojen presidentti on vedonnut virkaanastujaispuheessaan Jumalaan (mm. Carter, Bush 1 ja 2, Clinton, Reagan jne). Esimerkiksi Clinton lausui näin toisessa virkaanastujaispuheessaan:

”May God strengthen our hands for the good work ahead, and always, always bless our America.”

Tästä syystä Finnis vetosikin ”luonnolliseen moraalitajuun” väittäen, (Sihvolan mukaan) että ”jokainen järkevä ihminen hyväksyy hänen argumenttinsa ainakin homoseksuaalisuuden osalta” ja vetosi tämän jälkeen Platoniin ja Aristoteleehen hakeakseen oikeutusta heiltä homoseksuaalisuuden tuomitsemiseen väittäen, että jo antiikin filosofit pitivät homoseksuaalisutta tuomittavana ja häpeällisenä.

Tämä ei ollut kovin ehkä kovin järkevä veto Finnisiltä, koska mm. Platonin dialogien päähenkilö Sokrates osoittaa kiintymystä nuoriin poikiin (kts. esim. Pidot, jossa Sokrates tekee tuttavuutta Agathonin ja Alkibiadeen kanssa). Nussbaum vastasikin Finnisin argumenttiin muutamalla vasta-argumentilla: Nussbaum mm. argumentoi, että vaikka Platon ja Aristoteles olisivat ajatelleet tällä tavalla, ei se millään tavalla oikeuttaisi homoseksuaalisuuden tuomitsemiseen. Toiseksi, Nussbaumin mukaan Finnis on tulkinnut puutteellisen muinaiskreikan takia väärin antiikin filosofeja, sillä yksilöiden sukupuolella ei ollut väliä ihmisten välisissä suhteissa. Näiden kahden + monen muun perusteen (jotka eivät mahdu tähän juttuun) ansiosta Coloradon osavaltio hävisi kiistan korkeimmassa oikeudessa vuonna 1996 äänin 6-1, ja ”Coloradon laki peruutettiin”.

Jos joku on jaksanut lukea tätä pitkää ja tylsähköä kirjoitustani näin pitkälle, niin ehkä hän on vähän vakuuttuneempi siitä, että filosofeista tai filosofiaa pääaineenaan lukevat ”unelmoitsijat” eivät ole ihan hyödyttömiä tosi paikan tullen. Noh, ehkä joudun tässä vielä ajan myöten esittämään vakuuttavampia perustelujani väitteelleni filosofien hyödyllisyydestä. Kuitenkin ”icebreakerit” on tehty ja voimme jatkaa matkaa kohti uusia haasteita.