Sota on ohi, uusi vuosi lähestyy ja iloisemmat aiheet
täyttävät ainakin tovin meikäläisen palstatilaa. Ajattelin julkaista pidennettynä
(ja paranneltuna) versiona kirjoittamani artikkelin Minervan Pöllöön
(filosofian ainejärjestön lehti) joskus 2014 keväällä. Ajatus tästä aiheesta syntyi oikeastaan jo
muutamaa vuotta aiemmin. Marraskuisena pimeänä iltapäivänä vuonna 2012 olin
kuuntelemassa tylsähköä luentoa ja mietin, että mikä saa minut – urheiluhullun
since vaippaikä – opiskelemaan filosofiaa. Aloin sitten samalla hahmottelemaan
paperille ajatuksia siitä, mikä urheilua ja filosofiaa yhdistää. Siitä se
ajatus sitten lähti. Kuten jokaisen intuitio sanoo, filosofia ja urheilu näyttävät
jotakuinkin toistensa vastakohdilta. Urheiluhan on fyysistä aktiviteettia
puhtaimmillaan tarkoituksena saada omasta kehostaan kaikki irti, ns. best performance ever. Filosofia taas
pelkkää mielen ja kielen työskentelyä. Seuraavien viikkojen (tai kuukausien)
aikana tarkoitukseni on tuoda näiden kahden yhdistäviä tekijöitä.
Se siitä briiffauksesta. Ensimmäisillä kerroilla ajattelin
ihan selventää vähän liikunnan ja urheilun käsitteellistä eroa. Tämä tekemäni
erottelu ei ole mikään lopullinen totuus ja joku nero puritanisti keksii
varmaankin jotakin päällekkäisyyksiä esittämieni määritelmien välillä. Onneksi
olkoon jo näin etukäteen hänelle!
Urheilun ja liikunnan
erot
Urheilu ei ole käsitteenä kovinkaan yksiselitteinen. Koska minä
valmistuneena ”käytännöllisenä filosofina” koen välttämättömän tarpeen
käsitteen määrittelyä kohtaan, on tehtäväni näin aluksi selventää urheilun ja
liikunnan eroa. Urheilun määrittelemisessä tukeudun tällä kertaa Jan Boxillin
ja Steven Connorin käyttämiin määritelmiin. Urheilulajina käytän esimerkkieni
valossa tietenkin jalkapalloa, koska FC KTP nousi Veikkausliigaan kaudeksi
2015!
1. Urheilua harrastetaan sen
itsensä takia – liikuntaa ei
Boxillin ja Connorin mukaan urheilu on itsessään hyvää.
Itsessään hyvällä he tarkoittavat sitä, että urheilua harrastetaan vain ja
ainoastaan sen itsensä takia. Esimerkiksi, jos etsin käsiini kaappini pohjalta
vanhat kunnon Copa Mundialit (huom! Litti pelasi koko uransa näillä) ja Ranskan
MM-kisojen 1998 virallisen ottelupallon (Adidas Tricoloren) suunnitelmissani
mennä Keskarille vetelemään. Tällöin menen Keskarille verestelemään vanhoja
futismuistojani futiksesta itsensä saamani nautinnon tähden. Tarkoituksenani ei
ole siis kohentaa omaa kuntoani tai kehittää tekniikkaani, eikä myöskään tehdä
futistaidoillani vaikutusta rakkaaseen kihlattuuni. Ainoa asia, mitä haen ja
saan Keskarilla Tricoloren kanssa, on nautintoa jalkapallon tähden.
Tässä kohdin jo joku voisikin argumentoida minua vastaan ja
väittää:
jätkä! Sinähän itse sanoit saavasi jalkapallosta nautintoa. Eikö tässä
tapauksessa nautinto ole itsessään hyvää? Siinä tapauksessahan jalkapallo on
pelkästään välineellinen hyvä tuon nautinnon saavuttamiseen! Etkö tajua, että
olet juuri joutunut klassiseen dilemmaan, joka on jo Aristoteleesta asti
aiheuttanut harmaita hiuksia filosofeille! Miten osaat vastata tähän
vastaväitteeseen?
Vastaan kaikkia filosofisen logiikan lakeja ja
argumentaatioteorioita soveltaen toteamalla kyseiselle herralle/rouvalle: ”et
hei viittis”.
Liikunta on myöskin fyysistä aktiviteettia, mutta sitä ei
tarvitse tehdä sen itsensä takia. Esimerkiksi lenkkeily on yleensä vain välineellisesti arvokasta sitä harrastavalle
henkilölle. Lenkkeilijä käy lenkeillä pitääkseen kuntoa yllä tai hänellä
saattaa olla tavoitteena ”kesäkuntoon 2015”. Monissa tapauksissa lenkkeilijäkin
saattaa kuitenkin käydä lenkillä sen itsensä tähden. Uskon jokaisen olevan
kanssani samaa mieltä siinä, ettei lenkkeily ole välineellinen keino jotakin
tiettyä päämäärää varten. Tiedän monen lenkkeilijän saavan nautintoa
lenkkeilystä ilman, että heillä on taka-ajatuksenaan kohottaa kuntoaan tai
pudottaa painoaan. Kunnon kohentaminen ja laihtuminen saattavat toki olla ns. by-products, muttei kuitenkaan intrinsic good.
Tämä ensimmäinen erottelu ei siis vielä riitä tekemään
selkeää eroa urheilun ja liikunnan välille, koska tämä erottelu jättää liikaa overlapseja käsitteiden välille. Tämän
takia meidän onkin jatkettava eroavaisuuksien etsimistä ja siirryttävä kohtaan
kaksi. Tämä tapahtuu kuitenkin vasta seuraavassa postauksessa ensi
vuoden puolella. Ei muuta, moikka!
