Onko filosofeista mitään hyötyä nyky-yhteiskunnassa?

"Mikäs sinusta sitten tulee valmistuttuasi, filosofiko?"

Moni filosofian opiskelija on todennäköisesti törmännyt tähän kysymykseen jossakin vaiheessa opintojansa. Kysymys on todennäköisesti esitetty tuttavan tai perheenjäsenen suusta jo siinä vaiheessa, kun filosofiasta kiinnostunut nuori on ilmoittanut pyrkivänsä yliopistoon opiskelemaan tätä tuhansia vuosia vanhaa "viisauden rakkautta". Ymmärrän täysin, että filosofian opiskeleminen saattaa särähtää äidin, isän tai sukulaisen korvaan samalta, kuin esimerkiksi astrologian tai egyptologian opiskeleminen (mitenkään näitä tietenkään väheksymättä).

Myönnän, että minulla oli myös tuo samainen kysymys mielessä opiskelujeni alussa ja se ponnahtaa yhä silloin tällöin esiin joissakin spesifeissä tilanteissa... Ainakin niissä, kun pitäisi työhakemuksessa yrittää perustella sitä, miksi filosofian opinnoista olisi hyötyä esimerkiksi viestinnän harjoittelijan tehtävissä (olen suorittanut pitkänä sivuaineena viestinnän opinnot). Mielessä saattaa vaivihkaa voimistua ajatus siitä, että  turvallisempi ratkaisu olisikin ehkä joko jatko-opinnot Helsingissä ja "filosofin ura" tai aineenopettajakoulutus?

"Tunne itsesi"

Ei, minusta ei todennäköisesti tule filosofia valmistuessani (toivottavasti) tämän vuoden joulukuussa. En myöskään ole suunnitellut uraa aineenopettajana, koska se ei kiinnosta minua. Mikä minusta sitten tulee isona ja mitä minä osaan käytännöllisen filosofian pääaineopiskelijana? Ensimmäiseen kysymykseen en voi vielä vastata, mutta toiseen kysymykseen olen saanut jo jonkinlaisen kuvan omista vahvuuksistani. Yleisiin taitoihin filosofian opiskelu on tuonut ainakin kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä: jokainen voi yrittää lukea esimerkiksi Wittgensteinia, Kantia tai Spinozaa ja verrata sitä esimerkiksi James Pattersonin romaaneihin. Näkisin myös, että filosofian opiskelijana olen oppinut oppimaan. Tarkoitan tällä sitä, että osaan poimia suuresta määrästä tietoa/aineistoa ne kaikkein tärkeimmät asiat ja tiivistää ne lyhyesti puheen tai esseen muotoon (= suurten asiakokonaisuuksien hallinta). Lisäksi filosofian opiskelu on tuonut minuille kriittisen ajattelun taitoja, joihin lasken ainakin "laatikon ulkopuolelta ajattelun" (thinking out of the box), kyvyn argumentaatioon ja itsestään selvyyksien epäilyyn + ongelmien analysointikyvyn ja niiden ratkaisun.

Tarkoituksenani on yrittää osoittaa teille tässä blogissa, Tarkkaavaiset Lukijat, kuinka filosofian opiskelulla on hyötyä nyky-yhteiskunnassamme. Alustava suunnitelmani  teemojen osalta on käsitellä blogissani ainakin   oikeutettua sotaa, väkivallan määritelmää, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoisuutta, suvaitsevaisuutta, vapautta, ilmaisunvapautta, ihmisen moraalista statusta + muita eettisiä ja yhteiskunnallisia asioita. Jo edesmennyt analyyttisen koulukunnan filosofi Jay F. Rosenberg totesikin joskus mainiosti filosofian olevan "käsitteellistä insinööritaitoa" (conceptual engineering).

Lisäksi (i) uhraan ainakin yhden postauksen loogisiin virhepäätelmiin, joita poliitikot ja muut asiantuntijat viljelevät niin printtimedioissa kuin televisiossakin; (ii) käsittelen jossakin vaiheessa urheilun filosofiaa, koska urheilu on ollut lähellä sydäntäni pienestä pojasta lähtien.

"The unexamined life is not worth living" -Jay F. Rosenberg

Tervetuloa mukaan!